Oppaamme Tony oli todellakin oikeassa ammatissa - hauska, rutinoitunut, mutta rento tyyppi. Hän tiesi valtavasti alueen historiasta ja kertoi meille hupaisia tarinoita "aikojen alusta". Tonyn isä on skotti ja äiti irlantilainen ja tästä asetelmasta saimme kuulla useita juttuja. Tony jopa lauloi meille gaelinkielisiä lauluja bussia ajaessaan.
Belfastin kahtiajaon ongelmat kärjistyivät mielenosoitusten ja mellakoiden kautta 1960-luvulta, aina aseelliseen terroristitoimintaan pommi-iskuineen 1970-luvulta 1990-luvulle saakka. Vaikka taustalla onkin uskonnollinen puoli, todellisuudessa kiistaa käytiin siitä, kuuluuko Pohjois-Irlanti Isoon-Britanniaan (protestantteja) vaiko Irlantiin (katolisia). Muualla Irlannissa kaikki opasteet + kuulutukset olivat kahdella kielellä (englanniksi + gaeliksi), Pohjois-Irlannissa vain englanniksi. Oppaamme kertoi protestanttien olevan "enemmän brittejä kuin britit pääsaarella", koska kokivat yhtenäisyyden niin tärkeäksi.
Belfast on yhä jakautunut kaupunki, jota halkoo muuri. Niin muuriin, kuin talojen seiniinkin on piirretty kantaaottavia kuvia teksteineen. Näitä kutsutaan muraaleiksi. Viimeisin maalaus otti kantaa Espanjan Katalonian tilanteeseen - itsenäistymishaavetta tukien.
Onneksi molempien puolien aseistetut ryhmät / poliisit ovat poistuneet katukuvasta ja katujen turvallisuus on paikallisten asukkaiden käsissä. Muuri kuitenkin jakaa yhä asukkaat eri kaupunginosiin, eikä iltaisin kannata jokapaikkaan mennä yksin. Onneksi lapset käyvät nykyään koulua yli uskontorajojen, joten toivoa tilanteen rauhoittumiselle on.
Dundrum Castle 1100-luvun lopulta |
Näkymä linnan mäeltä merelle |
Maaseutu oli kaunis. Kumpuilevaa, avaraa maastoa lammaslaumoineen ja pikku jokineen, laitumet ovat jaettu kiviaidoin. Metsää ei ole juuri lainkaan. Lehmiä näimme laiduntamassa niinkuin ennenvanhaan 1970-luvun Suomessa.
Opas Tony ja lehmät |
Kiemurtelevalla pikkutiellä jouduimme seisahtumaan hetkeksi, kun lehmät kulkivat laitumelta navettaan. Ja turistien kamerat surisivat - tällainen on kadonnut muualtakin kuin Suomesta.
Vaikka Irlantia ja Brittein saaria pidetään sateisina alueina, meidän viikkoomme osui enemmän kuivia kuin sateisia päiviä. Itse Dublin ei ole kovin kaunis kaupunki, mutta vierailemisen arvoinen toki. Hintataso oli yllättävän korkea - lähes kotimaan tasoa. Joka toisessa kahvilassa ja pubissa oli työpaikkoja avoinna. Useimmat opiskelijat opiskelivatkin osan päivästä ja olivat töissä osan. Melkein tekisi itsekin mieli lähteä ...