Lauantai, 6. päivä

Lauantaina teimme retken Belfastiin ja maaseudulle.
Oppaamme Tony oli todellakin oikeassa ammatissa - hauska, rutinoitunut, mutta rento tyyppi. Hän tiesi valtavasti alueen historiasta ja kertoi meille hupaisia tarinoita "aikojen alusta".  Tonyn isä on skotti ja äiti irlantilainen ja tästä asetelmasta saimme kuulla useita juttuja. Tony jopa lauloi meille gaelinkielisiä lauluja bussia ajaessaan.

Belfastin kahtiajaon ongelmat kärjistyivät mielenosoitusten ja mellakoiden kautta 1960-luvulta, aina aseelliseen terroristitoimintaan pommi-iskuineen 1970-luvulta 1990-luvulle saakka. Vaikka taustalla onkin uskonnollinen puoli, todellisuudessa kiistaa käytiin siitä, kuuluuko Pohjois-Irlanti Isoon-Britanniaan (protestantteja) vaiko Irlantiin (katolisia). Muualla Irlannissa kaikki opasteet + kuulutukset olivat kahdella kielellä (englanniksi + gaeliksi), Pohjois-Irlannissa vain englanniksi. Oppaamme kertoi protestanttien olevan "enemmän brittejä kuin britit pääsaarella", koska kokivat yhtenäisyyden niin tärkeäksi.

Belfast on yhä jakautunut kaupunki, jota halkoo muuri. Niin muuriin, kuin talojen seiniinkin on piirretty kantaaottavia kuvia teksteineen. Näitä kutsutaan muraaleiksi. Viimeisin maalaus otti kantaa Espanjan Katalonian tilanteeseen - itsenäistymishaavetta tukien.

Onneksi molempien puolien aseistetut ryhmät / poliisit ovat poistuneet katukuvasta ja katujen turvallisuus on paikallisten asukkaiden käsissä. Muuri kuitenkin jakaa yhä asukkaat eri kaupunginosiin, eikä iltaisin kannata jokapaikkaan mennä yksin. Onneksi lapset käyvät nykyään koulua yli uskontorajojen, joten toivoa tilanteen rauhoittumiselle on.

Dundrum Castle 1100-luvun lopulta

Näkymä  linnan mäeltä merelle

Maaseutu oli kaunis. Kumpuilevaa, avaraa maastoa lammaslaumoineen ja pikku jokineen, laitumet ovat jaettu kiviaidoin. Metsää ei ole juuri lainkaan. Lehmiä näimme laiduntamassa niinkuin ennenvanhaan 1970-luvun Suomessa.

Opas Tony ja lehmät

Kiemurtelevalla pikkutiellä jouduimme seisahtumaan hetkeksi, kun lehmät kulkivat laitumelta navettaan. Ja turistien kamerat surisivat - tällainen on kadonnut muualtakin kuin Suomesta.

Vaikka Irlantia ja Brittein saaria pidetään sateisina alueina, meidän viikkoomme osui enemmän kuivia kuin sateisia päiviä. Itse Dublin ei ole kovin kaunis kaupunki, mutta vierailemisen arvoinen toki. Hintataso oli yllättävän korkea - lähes kotimaan tasoa. Joka toisessa kahvilassa ja pubissa oli työpaikkoja avoinna. Useimmat opiskelijat opiskelivatkin osan päivästä ja olivat töissä osan. Melkein tekisi itsekin mieli lähteä ...

4. ja 5. päivä, torstai ja perjantai

Seuraavat päivät jatkuivat tutulla kaavalla, aamupäivät opiskeltiin englantia muiden ULearn-opiskelijoiden kanssa ja iltapäivät tutustuttiin CLIL-tekniikkaan.

Kurssin parasta antia oli oman kielitaidon kehittäminen noilla aamutunneilla. Hommia tehtiin ihan tosissaan, koska muilla opiskelijoilla oli tavoitteena saada tutkintotodistus.
Meillä "viikon kurssilaisilla" eivät tavoitteet tietenkään olleet ihan yhtä korkealla 😉.
Ryhmän mukana  pääsimme kuitenkin ihan oikean opiskelun tunnelmaan. Huipentumana voisin pitää n. 160 sanan kirjoitelmaa, jonka opettaja-parka joutui korjaamaan; edellisestä englannin ainekirjoituksesta olikin kulunut reilut 30 vuotta.

 CLIL-menetelmän perusidea on se, että opetus tapahtuu esim. historian tunnilla sekä äidinkielellä, että vieraalla kielellä. Näin oppilaille avautuu enemmän vieraan kielen käyttömahdollisuuksia. Iltapäivän tuntimme ei avannut juurikaan uusia näkemyksiä. Tutustuminen ko. ideologiaan oli sen verran pintapuolista ja luennoimalla esitettyä, että todellinen työskentelytapa jäi hämärän peittoon. Jos asiasta haluaisi saada paremman kuvan, pitäisi opetustekniikan käyttö kokea todellisessa luokkatilanteessa ja oikeiden oppilaiden kanssa. Tehoa heikensi varmaan myös se, että oman uuden OPS:n myötä kokonaisvaltainen työskentely on tullut meille niin tutuksi, että CLIL-työtavat eivät tuntuneet lainkaan uusilta.


Tässä CLIL-ryhmämme.
Oikealla opettajamme Roisin Moore

Keskiviikko, 3. päivä

Kurssi jatkui tänään samalla mallilla, mihin se eilen jäi, tiukkaa englannin opiskelua ja CLIL-tekniikkaan tutustumista. Lisätietoja kurssista löytyy sivustolta

www.teacheracademy.eu/en/introducing-clil.html


Kurssin muut opettajajäsenet alkavat vähitellen tulemaan tutuiksi.
Erityisen mukavaa on se, että opettajia on useammasta eri maasta. Edustettuina ovat Espanjan, Italian, Saksan ja Unkarin koulut.

Kurssin jälkeen teimme retken pieneen kylään meren rannalla. Kuten kuvasta näkyy, pilvet tuntuvat viihtyvän Irlannissa.

Tiistai, 2. päivä

Tänään päästiin tositoimiin eli englannin kielen opiskeluun.
Pieni yllätys oli, että oma "opettejaryhmämme" oli aamupäivän ajaksi hajautettu muiden opiskelijoiden sekaan eri tasoryhmiin. ULearn-koulu tarjoaa ka1-kurssien ohella mahdollisuuden suorittaa eritasoisia englannin tutkintoja.
Sen verran totista touhua opiskelu oli, että kotiinlähtijäisiksi rapsahti ihan kotitehtäviäkin.

Opettajamme Tricia...

ja erittäin kansainvälinen ryhmämme.

Dublin 16.-22.10 -17

Maanantai, 1.päivä

Tänään meidän piti aloittaa englannin kurssi ”Intensive English Course and CLIL for Teachers”, vaan eipä aloitettu.
Saarivaltio on kokolailla sekaisin Ophelia-myrskyä odottaessaan. Kaikki julkiset paikat ovat suljettu, kaupat sulkevat ovensa ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisällä. Hurrikaanina aloittanut myrsy on hieman laantunut, mutta tuulet tulevat olemaan silti todella kovia.
Vielä paistaa aurinko, mutta saapa nähdä, millainen myräkkä meitä odottaa.

Tyyntä myrskyn edellä Liffey-joella